Taiteellinen tutkimus kontakti-improvisaation arvoista somaesteettisen esityksen kehyksessä

Kontakti-improvisaatio on Steve Paxtonin alkujaan kehittämä tanssin muoto, jossa on kyse kahden tai useamman liikkuvan kehon fyysisestä kohtaamisesta. Tanssitaiteilija Mirva Mäkisen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa tarkastettu väitöstutkimus käsittelee kontakti-improvisaation arvoja somaesteettisen esityksen kehyksessä. Se tuo uutta tietoa kontakti-improvisaation tutkimukseen sanallistamalla tanssitaiteilijoiden kokemuksia kymmeneen erilaiseen arvoon.

Väitös nojaa Mirva Mäkisen tanssijoista tekemiin haastatteluihin sekä hänen omiin taiteellisiin töihinsä, joissa tarkastelun kohteena ovat olleet erityisesti tanssijoiden katsottuna olemisen kokemukset. Arvot ovat kokemusten kautta jäsennettyjä sisäisiä hyveitä, joita haastateltavat tanssitaiteilijat pitivät tärkeinä harjoittaessaan kontakti-improvisaatiota.

Mäkinen tuo tutkimuksessaan esiin myös kontakti-improvisaation historiallisen taustan, sen harjoittamisen käytännöt sekä keholliseen kokemukseen, taitoon ja taiteeseen liittyvät teoreettiset pohdinnat. Niistä olennaisimpia ovat Richard Shustermanin somaestetiikka ja John Deweyn pragmatistinen filosofia, sekä Timo Klemolan taidon filosofia.

Tutkimus tarjoaa paitsi kontakti-improvisoijien omakohtaisia kokemuksia, myös kansainvälisesti tunnettujen (mm. Steve Paxton, Nancy Stark Smith, Keith Hennessy) haastateltavien näkemyksiä kontakti-improvisaatiosta. Tutkimus sisältää myös videomateriaalia Mäkisen kolmesta taiteellisesta työstä: Round Robin Project, Inner Landscape ja Spherical Space.